12. kesäkuuta 2017

Silloin kun minä olin nuori...

Vanhenemisessa on kivaa päästä ihan oikeasti muistelemaan vanhoja. Parikymppisille voi kertoa kokemiaan asioita, jotka on tapahtunut ennen heidän syntymää. Siinä on mun mielestä jotain aika hienoa. 
...niiden parikymppisten mielestä ei ehkä niinkään :D 

Tänään mielessä on pyörineet erityisesti kolikkopuhelimet, suuntanumeroiset puhelut ja miten kauaksi soitettaessa kuului aina kysyä miten hyvin vastaaja kuuli minua. Kauaksi soitettaessa kun ei ollut itsestään selvää, että kuuluvuus olis hyvä.

11. kesäkuuta 2017

Kohta

Oon ollu jo viikon kesälomafiiliksissä. Kännykän laskuri näyttää, että loman alkuun on 6 päivää. Kaksi viikkoa olen kantanut kesälukemiseksi aikomaani kirjaa laukussa ihan vaan lomafiiliksen vuoksi. Olen ottanut lomasta paljon iloa irti jo ennen kuin se on alkanutkaam :)

14. toukokuuta 2017

Koklataan sano...

Tavallisesti työasuuni kuuluu kello. Tänään jätin sen pois, koska olin alkanut kyseenalaistamaan miten usein sitä oikeastaan katson, että mahdanko tarvita ollenkaan. Kellojahan meidän firmassa on useampi per huone, joten pitäisihän noita riittää. 

Mutta kas, kyllä vaan kaipasin omaa kelloani useaan kertaan. Hain kellonajan tietoja ensin vanhasta paikasta ja vasta toissijaisesti aloin etsimään huoneen seinäkelloa tai vastaavaa. Ja huomasin myös etten aina luottanut muihin kelloihin. Omani olen todennut luotettavaksi kävijäksi. 

Niinpä huomisesta lähtien oma kelloni pääsee taas osaksi työasuani. Tulipahan koklattua.

26. huhtikuuta 2017

Viikon hurahdus

Olin viikon saikkurilla. Elämäni ensimmäisen isoäidinneliön tein alkupäivinä. Se on tuo sini-vihreä tuossa keskellä. Siitä seurasi neliöiden tulva ja viikossa syntyi 29 neliötä. Nyt ainakin osaan sen ulkoa :D 

Mitä noista sitten lopulta tulee on vielä auki. Peitto on klassikko, mutta samalla mielessä siintää ihanan kirjava villatakki. 



Minä kuntosalilla


20. huhtikuuta 2017

Kuolleet heräävät henkiin

Muistisairaus ei ole helppo sairaus, ei sairastavalle eikä hänen läheisilleen. Armollinen sairaudesta tulee, kun sairastava ei enää itse tajua olevansa sairas. Silloin ihminen on tyytyväinen, kun ei ole nälkä, vilu eikä kipuja. Yksi lämmittävä ajatus on, että kuolleet heräävät henkiin. Kuolleet vanhemmat ovat jälleen elossa siellä omassa kodissa. Kuollut lapsi käy taas koulua. Ja kuolleet sisarukset odottavat jälleen, että lähdettäisiin tansseihin.

18. huhtikuuta 2017

???

12. päivä kun on kuumetta, limaa keuhkoissa ja nenässä, yskää, kurkku kipeä, päätä ja ikeniä särkee. Yskiminen sattuu selkään. Korva on täysin lukossa ja korvan ympärillä on puutuneisuutta. Maku- tai hajuaistia ei ole ollut viiteen päivään. Kuulen itsekin miten hengitykseni rohisee. 

Ja siltikään lääkäri ei oikein tahtonut löytää musta mitään tautia. "Mä kirjoitan tähän nyt keuhkoputkentulehdus, kun jotain tähän täytyy laittaa."

16. huhtikuuta 2017

En ole etelän hetelmä


Pari päivää sitten työkaveri totesi, että ovat luvanneet kylmää ilmaa vielä ensi viikolle. Ensimmäinen spontaani ajatukseni oli "Hyvä!" Mut on niin luotu arktisiin oloihin....

30. maaliskuuta 2017

Leskenlehtibongaus 2017

 Jee!!
30.3.2017

29.3.2016  
16.3.2015     
25.3.2014
2.4.2013
21.3.2012
9.4.2011
10.4.2010

2. kesäkuuta 2016

Että osaa olla hukassa

Eilen tuli täyteen tasan 12 vuotta siitä kun allekirjoitin työsopimuksen nykyiseen työpaikkaani. Viimeiset kaksi vuotta olen ollut poissa omalta asemapaikaltani, osan aikaa koulun penkillä, osan aikaa toisella osastolla. Eilen palasin ja olin niiiin hukassa. Miten voikaan kahdessa vuodessa unohtaa ihan arkipäiväisiä asioita! Onneksi listaani on laitettu kolme perehdytyspäivää, niin ei tarvitse arvalla mennä ja säilyy turvallisuus.

Eiliseen kulminoitu monen vuoden toiveet. Toive opiskelusta ja ennen kaikkea toive työpaikan vaihdosta. Ensimmäinen toteutui, toinen ei vielä. Lähtiessäni opiskelemaan tiedostin, että saatan joutua palaamaan vanhaan paikkaani, vaikka en sitä toivonutkaan. Paluu aiheutti suurta pettymystä ja ahdistusta, joka purkautui itkuna työpäivän jälkeen. 

Tilanteeseen liittyy vielä suuria ristiriitaisuuksia. Työpaikalla on ihmisiä, joiden työtuntien määrään paluuni vaikutti vähentävästi. Heitä tämä luonnollisesti harmitti. Minä en haluaisi olla tuolla, toiset haluaisivat kovastikin olla tuolla. Olen elämäntilanteen vuoksi pakotettu pitämään vakituista täyspäiväistä työpaikkaa, joten olen siellä pakolla, vastentahtoisesti... samalla kun toiset harmissaan lähtevät sieltä minun vuokseni... *huoh*

Tämänkään aamun fiilikset eivät ole korkealla. ...ei työhön lähtö saisi tuntua tältä. Tämä ei voi jatkua pitkään. Joko mun on nopeasti sopeuduttava tilanteeseen tai löydettävä uusi työpaikka. Näillä fiiliksillä en pitkään voi jatkaa. 

30. maaliskuuta 2016

Leskenlehtibongaus 2016

Eilen näkyi muutama keltainen piste kahdessa eri luottopaikassa motarin varrella. Kevät on täällä.
29.3.2016

16.3.2015   
25.3.2014
2.4.2013
21.3.2012
9.4.2011
10.4.2010

7. maaliskuuta 2016

Erikoislanka

Vuosia sitten olin joillain markkinoilla ja siellä myyjällä oli ihana iso korillinen kasvivärjättyjä lankoja. Olisin mieluiten ostanut kaikki, mutta päädyin kolmeen kerään. Lanka oli jotain erikoislankaa, joka on tarkoitettu sukkalangaksi, eli on kestävämpää.




Langat: en muista nimeä, kasvivärjätty sukkalanka
Puikoit: 2
Silmukkamäärä: 56
Koko: noin 43-44 (hyväntekeväisyyteen)

16. helmikuuta 2016

Aaah liilaa! Osa 2.

 Piti tekasta toiset liilat heti perään









Langat: Seiska veikkaa
Puikoit: 3
Silmukkamäärä: 40
Koko: noin 39-40 (itselle)

31. tammikuuta 2016

Välimalli

Valmistuttua tuli ja nyt olen melkein palannut työelämään. Valmistumisesta huolimatta opintovapaa jatkuu. Tämä oli oma toiveeni. Se mahdollistaa pehmeän paluun työelämään ja mikäli tilaisuus tulee, voin tehdä lyhyitä pätkiä ihan mitä vaan työtä. Pääsääntöisesti teen kuitenkin sijaisuuksia omalle työpaikalleni sillä kilpailu työmarkkinoilla on todella kovaa. Kovempaa kuin osasin odottakaan. Uusia paikkoja ei tuosta noin vaan löydy.

Kengänkärjet ovat kuitenkin vakaasti kohti uutta. Vaikka joutusin työskentelemään vanhassa työpaikassa vielä pitkäänkin, niin kuitenkin on mieli jo suuntaunut kohti uutta. Mikä, missä, milloin se on, on aika avoinna ja jatkuvasti laajennan ajatteluani siitä mitä muuta voisinkaan tehdä. Teidän etten voi (eli henkisesti jaksa) olla nykyisessä paikassa määräänsä enempää, joten jatkuvasti teen pohdintatyötä siitä mitä muuta tekisin mielummin. Monet ennen epämiellyttävänä pitämäni hommat alkavat kummasti kiinnostamaan, kun halu pois nykyisestä kasvaa.

31. joulukuuta 2015

Hyvää Uutta Vuotta!

Fireworks_in_the_sky

 Pari rakettia mennään ampuun hyvissä ajoin. Itse vuoden vaihteen vietän parvekkeella, koska 7. kerroksesta näkee koko kulmakunnan raketit.

13. marraskuuta 2015

Aaah liilaa!



Lila on niiiin mun lempiväri! 

Näiden kohdalla tein ekaa kertaa niin, että kudoin ensin varret kaksille eri puikoille. Tämä siksi koska mulla niin kuin monilla muillakin on se toisen sukan aloittamisen vaikeus. Sitä tosiaan helpotti se, että kutoi ensin molemmat varret valmiiksi ja sitten loppuosat. 

 







Langat: Seiska veikkaa
Puikoit: 3, toiset varret tein 3,5 (ei vaikutusta kudontajälkeen)
Silmukkamäärä: 40
Koko: noin 39-40 (itselle)   

3. marraskuuta 2015

Asiaa pa*kasta ja kaiken suhteellisuudesta

Kroonisesti löysävatsaisena (IBS runs in the family) mulle on eksoottista joutua työskentelemään kakkoshädän kohdalla. Niin tapahtuu 2-3 kertaa vuodessa. Tavallista on että käytän sekä kemiallista että luontaistuote-kemiallis-hybridi -kakkajarrua, melkeinpä päivittäin. Jos on tiedossa kotipäivä, voin olla ilman sillä vessa on lähellä eikä sinne ryntäily aiheuta sosiaalista nolostumista. Muutoin varustaudun päivään kemiallisesti ja pahempana aikana lisänä on tuo hybridi, joka sitoo itseensä suolen sisällön nestettä, niin ettei se tihku ulos ilman lupaa. 

Mutta siis, olin jopa iloinen todetessani, että tällä harvinaisella kerralla potalla joutuu työskentelemään, ponnaamaan, pykäämään, änkemään (insert preferred verb). Tässä kohtaa kaikki kroonisesti kovavatsaiset muljauttelevat silmämuniaan. Voin kuvitella, että he kokevat vastaavaa riemua, jos selviytyvät kakkosasian reissusta ilman otsasuonten pullistelua. Näin siis kaikki on suhteellista. 




En käytä hästägejä blogissa, mutta jos käyttäisin, tässä kohtaa ne olisi 'elämänpieniäiloja' ja 'köyhienhalvathuvit'


PS. Täytyy pikapuoliin tehdä uusi postaus sillä en halua tämän aiheen roikkuvan ensimmäisenä kovin pitkään... *prööt* ei mulla muuta.

27. heinäkuuta 2015

Sukua

Tänään käytiin äidin kanssa torilla. Tapasimme sattumalta isän serkun. Hän on kovasti saman näköinen kuin isä ja siksi olikin niin mukava katsella häntä. Oli mukava katsella tuttuja piirteitä.

23. heinäkuuta 2015

Kosketus historiaan


Matkalla Eurasta kotia kohti pysähdyin Kiskokabinetissa tai tarkemmin ottaen Kiskokabinetin pihamaalla olevassa Marskin salonkivaunussa.