2012 / 2013

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

Joo, voi niinkin sanoa. Töihin tuli vakituiseksi uusi työkaveri, joka oli jonkin verran ennestään tuttu (harjoitteluista, sijaisuuksista), ja hänen tultuaan olemme ystävystyneet enemmän (ollaan niiiiin samalla aaltopituudella!!).

Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Alkuvuodesta olin sairaslomalla toipumassa sydänleikkauksesta.

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

Ahkerasti aviomieheni kanssa.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Lukuisat Vironreissut. Ilmapiirin keveneminen töissä.

Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?

En. Etääntynyt kylläkin.

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?

Lihonut :)

Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?

En.

Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

En.

Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?

En mutta melko vakavasti olen harkinnut sellaista. Täytyy vain vielä odottaa leikkausarven täydellistä paranemista.

Kuka oli paras uusi tuttavuus?

Työkaverin koira :)  Koin saavutuksena voitettuani pikkukoiran luottamuksen.

  

Synnyttikö kukaan läheisesi?

Ei nyt ihan lähellä, mutta kaveripiirissä kaksikin.

Missä maissa kävit?

Virossa, Ruotsissa

Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2013, joka ei onnistunut vuonna 2012?

Uusi, vähintäänkin täydellinen työpaikka.

Haluan myös palata opiskelemaan italiaa, jota luin lukiossa, mutta se vaatii ensin sen, että tuo edellinen kohta toteutuu. Vuorotyöläinen kun ei opistokursseja voi harrastaa.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?

12.12.12

Vuoden suurin saavutuksesi?

Hyvin mennyt toipuminen sydänleikkauksesta. Itseluottamuksen roima kasvu nykyisessä työssä.

  

...ja suurin epäonnistuminen?

En löytänyt uutta työpaikkaa 10 kuukaudessa, vaikka olin ihan varma, että niin tulisi käymään.

  

Kärsitkö vammoista?

Ei mitään pysyvää.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Läppäri!!

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Mies osaa yllättää.

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Pitkällä saikkurilla oleva varsinainen pomo.

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Suurin yksittäinen erä oli opintovelan rippeiden (n.1500€) maksaminen pois kokonaisuudessaan.

Mutta tavallisessa arjessa se suurin rahareikä on asuntovelka.

Mistä innostuit eniten?

Ryhdyin välittämään Avonin kosmetiikkaa.

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Suru isän kuolemasta on helpompi kantaa tänä vuonna kuin viime vuonna.

Rikkaampi vai köyhempi?

Perinnön myötä minulle järjestyi pitkään haaveilemani "puskurirahasto".

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

Siivota (tylsää?)

  

...entä vähemmän?

Valittaa työkavereille turhasta

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Ei oikein tule mieleen.

Rakastuitko vuonna 2012?

Joo.

Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

Ei yhtään.

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?

Löysin YouTuben sarjat mm. "I shouldn't be alive".
 

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

Tällaista keikausta ei ole käynyt. Toisinpäin kylläkin :)

Mikä oli paras lukemasi kirja?

Susanna Kearsley: MARIANA, luen sen uudestaan aina muutaman vuoden välein.

...entä musiikillinen löytö?

NKOTBSB!! (Tai siis mies löysi sen. Mä oon ollu jossain tynnyrissä, koska en ole asiasta tiennyt.)

Mitä halusit ja sait?

No sen läppärin :)

Mitä halusit, muttet saanut?

Uusi työpaikka

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?

Rouva Presidentti (Tulee telkusta ti 1.1.2013 TV1 klo 19.00!)

Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Olin töissä ja harmittelin, kun toinen synttärisankari (työkaveri) ei ollutkaan hoitanut kakkuasiaa. Ensi vuonna hoidan sen taatusti itse.

Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?

Yhtä.

Oletko joutunut tappeluun?

En.

Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?

Ylinopeus(ksia), töissä en aina "muista" maksaa kaikkia syömisiäni, ööö... Sit on paljon sellaista etiikan rajoja koettelevaa.

Oletko juonut "perseitä"?

En kertaakan koko elämäni aikana.

Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?

I have no regrets. Je ne regrette rien.

 

Hyvää Joulua

Taas kosketti ruutua ikkunan
tutun jouluenkelin siipi.
Taas äänetön henkäys taivahan
läpi seinän sisälle hiipi.

Se on vanha ihme – ja kuitenkin
se on uusi vuodesta vuoteen,
ja se tuo niin rakkaana mielihin
taas tallin ja seimivuoteen

ja ne köyhät lampaanpaimenet,
ne joille taivahasta
soi ilmojen täydeltä sävelet
kiittäen seimen lasta.

Mikä ihmeitten ihme – vieläkin soi
sama enkelivirsi pyhä,
ja paimenten lailla sen kuulla voi
sydän lapsellinen yhä.

Isä taivaallinen, hän armossaan
sen laulun viisailta salaa,
mutta meille pienille hohdettaan
se joulusta toiseen valaa.

Me melkein korvin kuulemme,
kun sielumme soi maja:
”On sinulle, juuri sinulle
syntynyt Vapahtaja!”

- Anna-Maija Raittila -

Haikuja

Tänä jouluna olen taas voinut kuunnella haikeitakin joululauluja. Viime jouluna en isän kuoleman vuoksi voinut mitenkäänpäin kuunnella sylviavarpustajouluaamuna vaan kuuntelin vain tiptappetteripunakuononrekiretkeä.

Mutta kyllä se joulu tänäkin vuonna nostaa haikeutta ja kyyneleitä pintaan, ei auta mikään.

Isän kuolemasta on nyt 1½ vuotta ja hiljattain tuli päätökseen myös kuolemaan liittyvät "jälkihoitoasiat", kun isän vuoden 2011 veronpalautukset tulivat. Nyt on yhteiskunnan virallinen osuus kokonaisuudessaan ohi.

Kampaajat...

Joo, tämä menee osastoon "pienet on sunkin murheet", mut valitanpa silti.

Mulla on nimitäin hakusessa toimiva ja tyydyttävä kampaajasuhde. Mä kun oon silleen outo, ettei mulle siitä, että saa värin päähänsä ja latvat tasotettua. Mä haluan myös tulla juttuun mun kampaajan kanssa, niin että käynti on myös henkisesti hyvä. 

1. ongelma: Käytän harvinaista värisarjaa Goldwellin Elumenia. Sitä ei ihan joka paikassa ole, eikä joka toisessa, eikä joka kolmannessakaan. Elumenia käyttäviä paikkoja saa etsiä, vaikka asuukin suuren kaupungin kainalossa.

2. ongelma:  "story of my life"  Minussa on joku ihmeellinen "avautukaa mulle"-sätelylähde sillä niiiiin moni (ihan tuntematonkin) ihminen on vuosien varrella (since about 1990) avautunut mulle mitä ihmeellisimmistä asioista ja sanoneet perään, että miksiköhän mä sulle tän kerroin. Ja minä mietin ihan samaa. Tämä säteily on niin voimakasta, että ne muutamat kerrat, kun elämässäni olen käynyt psykologilla, on se sielläkin vaikuttanut. Psykologi (kaksikin) on alkanut avautumaan, mutta muistanut ammatillisuutensa ja todennut, että eihän täällä tätä varten olla ja ohjannut keskustelun takaisin oikeaan aiheeseen.

Joten voitte varmaan kuvitella mitä on istua kampaamon tuolissa! Järjestään ovat tukkamaakarit alkaneet avautumaan elämänsä solmuista ja mä oon hartaasti odottanut hetkeä, jolloin pääsee kuivauskuvun alle puhumattomuuteen. 


Nyt siis on taas hakusessa uusi kampaaja. En jaksa enää näytellä kiinnostunutta nykyisen kampaajani avioerosta, eläinharrastuksesta, lapsista, likkakavereista ja uusista miessuhteista.


EDIT: 19.12.2012
Työkaveri älysi, että mun kannattaa seuraavalle kampaajalle heti ensimmäisellä istunnolla kertoa yllä oleva tarina. Hitaammankin pitäisi siitä ymmärtää, että se peitelty "älä avaudu mulle" -pyyntö.

Toinen vaihtoehto on kertoa olevansa töissä verovirastossa. Tämä on vinkki työkaverilta, jonka lääkärismies kertoo vähänkään vieraammissa paikoissa olevansa verovirkailija, jotta häneltä ei pyydellä pirtureseptejä, ei kerrota vaivoja eikä kuluneita lääkärivitsejä.

 
 

O Holy Night

Loistava keksintö!

Kaikille semiuusavuttomille sekä minunlaisilleni ihan vaan laiskoille on nyt noin vuoden verran ollut tarjolla aivan loistava tuote:

Klikkaus vie Apetit:n sivuille

Peruna + keittokasvikset pakaste. Etenkin pienessä ruokakunnassa tämä ei tule edes kalliiksi. Pussin hinta on pyörinyt alle kahdessa eurossa (+ tietty keiton lihaosuus) ja siitä syö meidän kaksihenkinen perhe kaksi päivänä. Ei ollenkaan paha hinta. 

Voiko olla helpompaa tapaa tehdä keitto!! Tänään pakasteiden kaveriksi laitettiin appien saalistama lohi. 

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!!

Onneksi en nuolaissut, koska ei tipahtanut

Kuukausi sitten tilasin jouluverhot *klik*. Päätin postauksen epäilyyn ja onneksi niin, sillä homma kusi kuitenkin. 

Ensinnäkin kuukauden toimitusaika on liian pitkä.

Toiseksi tilauksesta tuli vain osa - tyynyjen koristepäälliset - sillä samaa sarjaa olevat verhot olivat loppuneet. ...piti kiroilla, mutta sanotaan nyt sama nätimmin. En halua koristepäällisiä, jos en saa tilaamiani niihin mätsääviä verhojakaan.


Onneksi tilauksen vain viipyessä aavistelin pahaa ja kävelin reilu viikko sitten KodinYkköseen ostamaan verhot. Niin että jouluverhot löytyy, vaikka Linea tyrikin.

Kiitos ja hyvästi, en tilaa teiltä enää koskaan mitään. 

Juup!

Kyllä se vähän keinutti, mutta ilmeisemmin pahimmat aallot on ollu tuolla Helsinki - Tallinna välillä. Me tuolla Turku - Tukholma välillä päästiin vähemmällä. Molempiin suuntiin mentäessä oli matkalla parin tunnin jakso avomerta, jolloin keikkui enemmän. Muuten mentiin saaristossa, jossa tuuli ei pääse tekemään aallokkoa ja meno tuntui ihan normaalilta. Lisäksi tein havainnon, että aallot TUNTUVAT pahemmalta laivassa sisällä, kuin miltä ne NÄYTTÄVÄT. Porukalla ihmettelimme mikä laivaa oikein noin kovasti keikuttaa, kun ei nuo aallot nyt kovin kummoiselta näytä.


EDIT.
Pakko vielä lisätä yksi komennti, jonka kuulin laivalla. Puffet ravintolassa oli jo joulu ja seisovan pöydän äärellä iäkkäämpi naisihminen sanoi toiselle: "Tää on tätä riisipuuroo, jossa on porkkanaa! Se on hyvää!" Juu, hän oli ihan oikeassa, että se oli riisipuuroa porkkanalla. Sitä kuitenkin pruukataan kutsua porkkanalaatikoksi.

Taas mennään!

Jo neljättä kertaa tänä vuonna lähden risteilylle. Tällä kertaa suuntana on perinteinen Ruotsi.

Työkavereissa on innokkaita ristelilijöitä ja sillä porukalla mennään taas.

Ole kiltti sanomalehdille

Suoritin tässä jokailtaisen rutiinini ja katsastin mol.fi sivujen tarjonnan.

Ihan mielenkiinnosta katsoin tarkemmin ilmoitusta, jossa haettiin pakettiauton kuljettajaa yötyöhön.

Ensimmäinen hämmästys oli, että tarkemmin luettaessa kyseessä oli sanomalehtienjakelijan työ, eikä niinkään kuljettajan työ.

Mutta sitten jäin ihmettelemään miksi työhön haetaan  s o s i a a l i s t a  ihmistä. Kenelle yksinään yöllä autolla kulkeva lehdenjakaja on sosiaalinen??!?? Niille lehdillekö?

Who am I?

Osa näkyy jo päällepäin, mutta yritin valita myös sellaisia erikoisempia, not so obvious, piirteitä, joita monikaan ei ehkä tiedä.

Niin ja näitä on aika monta...

 

 

Sumuinen aamu

tilhi

tilhiparvi

Mistä tietää olevansa vanha...

...no siitä että tilaa itsellensä Suomen kuvalehden ja kiinnostuneena lukee sen kannesta kanteen.

Apua!

"Reikiä nolla" sanoi gynekologi

Tämä oli Miehen vitsi kun hammaslääkärikäynnin jälkeen iloisena ilmoitin, ettei suustani löytynyt hammaskiveä kummempaa korjattavaa.


Toinenkin lääkäri tutkaili mua eilen. Kävin työterveydessä reiden lihaksen kipuilun vuoksi. On/off kipuilua on jatkunut nyt jokunen viikko. Tällä(kään) kertaa mukava nuori lääkäri ei löytänyt mitään syytä kipuiluun. Tutkimusten pääasia oli sulkea pois ikävät ja/tai välittömiä toimia vaativat diagnoosit. Niin tehtiin. Jäljelle jäi hartioiden kohottelua. Sain lähetteen fysioterapeutille, että josko hänellä olisi jotain ideaa ja vinkkiä tilanteen korjaamiseen.

Voihan verho!!

Johan oli vaikeaa hankkia jouluverhot!



Yritin Ellosta (sen kanssa mulla on ennenkin ollut vaikeuksia). Tilauksen edetessä ostoskorista katosi kaikki paitsi yksi tuote. En tilannut.

Yritin Cellbesiä. Tilauksen edetessä ohjelma kadotti jo kirjoittamani osotetiedot, vaikka olin myös reksiteröitynyt. En tilannut.

Yritin Hobby Hallia. Ei löytynyt mieleistä tuotetta. En tilannut.

Yritin Kodin Ykköstä. Heillä ei ole vielä joulu. En tilannut.

Yritin Jotexia. Tilaustoiminto oli identtinen Cellbesin kanssa. En tilannut 

Yritin Ikeaa. Ei jouluverhoja. En tilannut.

Yritin Stockmannia. Ei jouluverhoja. En tilannut.

Yritin Kärkkäistä. Jouluverhoiksi luettavien määrä oli noin viisi, joista ei mieluisaa löytynyt. En tilannut.

Yritin Toknetiä. Ei jouluverhoja. En tilannut.

Yritin ulkomaisia sivustoja. Ulkomailla on selkeästi erilainen verhomaku. En tilannut.
 


Sitten aivan muussa yhteydessä näin ohimennen Linea kaunis kodin paperimainoksen. Painoin nimen mieleeni ja ilokseni löysin montamonta ihanaa verhoa. Tuli ihan valinnan vaikeus. Päädyin viimein näihin lintusiin. Eivät ole niin selkeästi jouluiset, niin voi pitää pitää pidempään ikkunassa. Ostin vielä niihin mätsäävät tyynynpäälisetkin. Oli muuten edullisempaakin kuin missään muissa katselemissani.

No okei, vielä ei ole tavara saapunut, joten mahdollisuus tilauksen täydelliseen kusemiseen on vielä. Mutta sainpahan edes tilattua. Muissa kun ei edes se toiminto tahtonut onnistua.

Eli alustavasti uskallan suositella.

Tietää syöneensä

Työkavereiden runsaan kehumisen perusteella ostin meillekin Oululaisen (eli Fazer-leipomot Oy:n) Jälkiuunipaloja.

Maku on ihanan mieto, kuten työkaverit lupas.

Mutta se mistä tuo otsikko sai alkunsa on leipien koostumus. Jälkiuunileivänhän kuuluu olla sitkeää, josta seuraa se, että sitä saa jyystää leuat puutuen. Jo neljännen puraisun jälkeen tuntee ohimolla kulkevissa lihaksissa, että syöty on. Olo on voipunut yhden palan, eli kahden puolikkaan jälkeen.

Tämän nautinnon eteen saa siis tehdä työtä.

Kuva: Oululainen.fi

Yksi on poissa

Olen yli vuoden ajan seurannut Iidan Todella kipeetä -blogia.

Tänään omaiset kirjoittivat, että Iida on poissa. 

Iida menehtyi sairauskohtaukseen. Iida taisteli onnistuneesti miltei kymmenen vuoden ajan Hodgkinin lymfoomaa vastaan ja tämän vuoden tammikuussa saatu luuydinsiirto paransi vointia huomattavasti. Nyt kuitenkin sairauskohtaus oli liikaa jo muutenkin koetellulle elimistölle.

Tulee niin mieleen isäni. Hänelläkin syöpä oltiin saatu hallintaan, mutta sitten iskenyt ankara tulehdus oli liikaa. Isäni kohdalla koin vahvasti, että hänen aikansa vain oli täynnä ja vaikka ensimmäinen sairaus saatiin kuriin, tuli toinen joka vei, koska yksinkertaisesti oli aika lähteä. Jos toinenkin sairaus olisi saatu kuriin, olisi tullut kolmas ja neljäs, niin monta kuin lähtö olisi vaatinut ...koska oli isän aika lähetä. 

Nuoremman henkilön kohdalla tämä ajatusmalli on piirun verran vaikeampi niellä, mutta yhtä pitävä se on siinäkin. Ihmisten mielestä nuori elämä jää kesken, mutta Isossa Suunnitelmassa ei ole mitään keskeneräistä, ei edes nuorena kuolleiden kohdalla. Tätä yritän sulatella.



Ja hyvät ihmiset.

Luovuttakaa verta!

Ja liittykää luuytimenluovuttajarekisteriin!

Voitte pelastaa Iidan kaltaisten hengen. 

Luuytimen kantasolujen luovutus on lahja tuntemattomalta tuntemattomalle.

Juuri näin!

Sillä on nimi!

Sillä on siis nimikin; trypofobia, trypophobia!
Aina oppii uutta. 

Kuten englanninkielinen wikikin kertoo, että kyseessä ei ole niinkään opittu pelko, vaan ihmisen biologinen taipumus.

Normaalin mitoissa

Kävin tänään sairaalassa tarkastuksessa. Sydänleikkauksesta on kulunut vuosi ja tähän kohtaan kuului sydänfilmi ja ultaäänitutkimus.

Tuloksena, iloisena sellaisena, on että laajentunut sydämeni on kuluneen vuoden aikana kutistunut, niin että se on nyt normaalimitoissa. Jee!! Tiesin että kutistumista oli odotettavissa, mutta luulin, ettei paluuta normaalimittoihin enää olisi. Mutta olipa kuitenkin! Jee! Samalla myös keuhkovaltimon verenpaineet ovat edelleen laskeneet, vaikka eivät ne koskaan ihan hälyttävissä lukemissa ole olleetkaan.

Jee! <3


Seuraava katsastus on neljän vuoden päästä. Kutsu tulee automaattisesti.
Ja tietty jos tulee erikoisia oireita, niin sitten oma-aloitteisesti lääkäriin.

A-haa

Koin helpottavan ahaa-elämyksen.

Olen helmikuusta lähtien etsinyt rauhalliseen tahtiin uutta työtä. Rauhalliseen tahtiin, koska mulla ei ole mihinkään kiire, eikä mulla ole hätää nykyisessä paikassa. Etsin rauhassa vaatimukseni täyttävää paikkaa. Olen hakenut ööö oisko jotain 6-8 paikkaa.

Olen pähkäillyt hakeako samanlaista työtä kuin nyt, jossa vastakkain taistelee kokemuksesta hyötyminen ja jaksaminen/leipääntyminen), vai jotain ihan muuta, jossa on vastakkain uuden opettelemisen vaiva ja uuden opettelemisen mielenkiintoisuus/virkistävyys.

Mutta viime viikolla sain kirkastavan kokemuksen.

Mulla oli hakemus menemässä paikkaan, joka aika pitkälle vastasi nykyistä työtäni. Samaan aikaan hakuun tuli paikka, joka oli jotain aivan muuta. Aloin toivomaan ettei mua kutsuttaisikaan haastatteluun. Halusin ehdottomasti uuteen nykyisestä täysin poikkeavaan työhön.

Siinä valaistuminen!
Mun ei näemmä kannata enää ajatella nykyistä vastaavaa työtä. On uusien tuulien aika. Koska sellainen muutos sitten tulee, niin sitä en tiedä. Olen työnantajien mielestä pahassa iässä. Yli kolmekymppinen, naimisissa ja lapseton... Mutta kahtellaan. Voinhan aina lähteä opiskelemaan, jos työpaikan vaihdos ei mielestäni tapahdu tarpeeksi nopeasti.

No just!!

Voi vitsi mikä läskippossu!