Joululahja itselle

Nämä valmistuivat jouluaattona. Vähän pidempivartiset sukat itselle. 

Langat: Seitsemän veljestä yksivärinen valkoinen
Seitsemän veljestä Polkka (kirjava)

Puikot: 3  bambut
Silmukkamäärä: 40
Koko noin 38-39

Rauhaisaa joulua!

Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle,
missä lapsi oli, se pysähtyi siihen.
Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo.
He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian.
Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta,
avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja:
kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Lomaa pukkaa

On näemmä tämä päiviystahti hidastunut. Syynä taitaa olla Faceen liittyminen. Siellä saa tyydytettyä some tarpeensa niin ei tuu tänne enää kirjoiteltua.

Tässä kuitenkin tämän päivän työnäyte, josta sain arvosanaksi 3- (1-3).

Tehtävänä oli pukea kankailla kovapintainen mallinukke.

Huomenna vielä pienimuotoinen joulujuhla ja sit LOMA!

Maastoraitaa

Sukat on Miehelle, siksi maastoväritys. Nämä valmistui alkukesästä. Tuota kuvioo oli hauska tehdä. Kuvio tai raidoitus yleensä nopeuttaa tekemistä, koska "mä teen vielä tämän raidan..."

Langat: Seiska veikkaa

Puikot: 3,5  bambut

Silmukkamäärä: 44

Koko noin 41-42 (miehelle)

Nyt puikoilla on itselle sukat sekä joululahja.

"Stand My Ground"

Noin kahdeksan vuotta sitten olin kaaosmaisessa tilanteessa, jossa kuukausien ajan puolustin itselleni rakasta asiaa narsistin valheiden lonkeroita vastaan. Vastaavanlaisessa taistelussa en ole aikaisemmin enkä sen jälkeen ollut. Lopulta narsisti luovutti ja luikki piiloon. Niiden kuukausien aikana tämä biisi oli mun "power song". Luukutin tätä korvat soiden ja piiskasin itseni jaksamaan seuraavan otteluerän yli.

WITHIN TEMPTATION LYRICS

"Stand My Ground"

I can see
When you stay low nothing happens
Does it feel right?
Late at night
Things I thought I put behind me
Haunt my mind
I just know there's no escape
Now once it sets its eyes on you
But I won't run,
Have to stare it in the eye
[Chorus:]
Stand my ground, I won't give in
No more denying, I've got to face it
Won't close my eyes and hide the truth inside
If I don't make it, someone else will
Stand my ground
It's all around
Getting stronger, coming closer
Into my world
I can feel
That it's time for me to face it
Can I take it?
Though this might just be the ending
Of the life I held so dear
But I won't run,
There's no turning back from here
[Chorus]
All I know for sure is I'm trying
I will always stand my ground
Stand my ground, I won't give in (I won't give in)
I won't give up (I won't give up)
no more denying, I got to face it
won't close my eyes and hide the truth inside
if I don't make it, someone else will
Stand my ground, I won't give in
no more denying, I got to face it
won't close my eyes and hide the truth inside
if I don't make it, someone else will
stand my ground

Teetä

Kävimme viikko sitten koulun kanssa Helsingissä katsomassa osaavatko he siellä markkinointia.

Menomatkan tauolla ostin teen, joka maksoi 1,60€. Se oli elämäni kallein tee... siihen asti.

Perillä Helsingissä pysähdyimme tutkailukierroksen päätteksi kahvilaan ja siellä tee maksoi 2,40€. Elämäni oikeasti kallein tee!

Ennen lähtöä kävimme vielä kolmannessa ostoskeskuksessa ja siellä teen hinta oli 2,50€!! Se tee jäi sinne kahvilaan.

Ihan vaan vertailuna: koulun kahviossa tee maksaa 0,50€.

Elämä on...

Köyhällä on kärpänen kaverinaan

Tässä päivänä eräänä tein ruokaa. Seuraani liittyi huonekärpänen, joka maisteli ruuanroiskeita hellalta ja lämmitteli hellan levyjen jälkihehkussa.

Ruoka tuli sekä valmiiksi että syödyksi. Nappasin läppärin kainaloon ja hivuttauduin sohvalle ruokalevolle.

Ei kauaakaan kun kärpänen oli taas seuranani. Ei se häirinnyt vaan haki lämpöä läppärin pinnalta. Annoin sen olla. Mahtuihan siihen.

Torkahdin hetkeksi ja herättyäni kärpänen oli edelleen läppärin päällä, samalla kohtaa. Taisi torkahtaa sekin.

Välissä 27 vuotta

Kuvassa isäni vanhemmat.

Kuva otettu kesällä 1987 Jumesniemen kirkossa.

Kuva otettu kesällä 2014.

Vihellän vaan

VIHELLÄN VAAN

Trad., san. J. Alfred Tanner

Elämämme yksi puol
On siihen kyllyys, tuska, huol
Jos näille annan aatoksein oon aina toivoton
Mut maailmassa tulee nääs
Huumorin olla etupääs
Se ruikutusten runsahitten parhain lääke on

Jos harmin, huolen sattumukset on mun edessäin
Niin huumori vaatii näin
Ota vastaan ne viheltäin
...
...

Multitasking, osa 2

Reilu vuosi on kulunut 1. osasta.

Tänään moottoriliikennetien varteen oli pysähtynyt mies, jolle oli tullut pakottava tarve heittää kepillinen. Yksi käsi piteli vuotavaa poistoletkua, toisella kädellä hän selasi kännykkää ja suussa oli tupakka, jota hän tuprutteli ilman käsiä.

...just...

Taas se todistettiin

Maailman kirjoihin on näemmä kirjoitettu, että mua muistutetaan kerta vuoteen lapsenkasvoisuudestani. Edellisen kerran niin kävi kesäkuussa 2013 ja tämän vuoden muistutus oli ohjelmoitu tälle päivälle. 

Koulussa olen alusta pitäen kertonut luokkakavereille oikean ikäni (vaikka mua muuhun yllytettiin). Kaikki opettajat eivät kuitenkaan ole olleet läsnä näissä esittelyissä ja tänään kun kohtasimme uuden opettajan luuli hän mun olevan vähän päälle parikymppinen. Hän kävi tunnilla juttelemassa jokaiselle erikseen ja mun kohdalla hän aloitti: "Sä et varmaan oo tullu ihan suoraan yläkoulusta." Juu, en ole :) Opettaja hämmästyi, kun kerroin tällä viikolla täyttäväni 37v ja sanoi epäilleensä mun olleen vähän päälle parikymppinen.

Onneksi olen jo sen ikäinen, että nuoremmaksi luuleminen vain imartelee. Alta 30v se lähinnä ärstytti, kun ei ollut ikäisensä näköinen.

Uusi minä

Vieläkään ei mieli ole kokonaan päästänyt irti työstressistä. Enkä ole vieläkään kokonaan tajunnut, etten enää palaa töihin. Keikkaa tuun tekeen, mutta sellaista kokonaisvaltaista vastuuta tuon firman asiakkaista mulla ei enää ole.

Olen myös pohdiskellut sitä millainen 'minä' minusta kuoriutuu koulun myötä. Työminä, työrooli kun ei ole tarpeellinen koulumaailmassa. Työni luonteen vuoksi työminääni kuuluu tiettyjen henkisten suojamuurien pystyttäminen. Niitä en enää samassa määrin tarvitse. 

Mielenkiinnolla odotan millainen minusta tulee, kun ympäristö ei enää vaadi samaa henkistä sietokykykä, kuin viimeiset kymmenen vuotta. Millainen olen, millaiseksi opiskelijaminäni muotoutuu? Tietoisesti olen itseäni muistutellut, etten lipsuisi vanhaan työminään, vaan antaisin itselleni mahdollisuuden uuteen. 

Mä luovutan

On se kuulkaas niin, etten mä tuu ikinä löytään kampaajaa, joka EI avautuis mulle elämänsä kipukohdista.


Tänään aloitin jälleen uuden kampaajan kanssa (viides kolmen vuoden sisään) ja niinhän siinä kävi kuin niiiiiin monta kertaa ennenkin. Alta tunnin oltiin hänen tämän hetken kipeimmän ongelman äärellä. Mä huokaisin sisäisesti ja luovutin. Mä en pääse tätä "avaudu mulle" -ominaisuuttani pakoon niin millään. 

Tämä kampaaja sentään huomasi tilanteen. Olin kertonut, että työkseni autan ihmisiä heidän ongelmissaan ja niinpä hän tarinansa päätettyään totesi, että taisi mennä sulla töiden puolelle. (Juu, meni.) Naurahdin vain, että tämä on mulle niin tuttua ettet arvaakaan.

Joten on vain tyydyttävä tilanteeseen. Harmillista siinä on se, että tämän terapian maksan minä, eikä hän.

Lähtöfiiliksiä

Työt ovat nyt päättyneet. Hyvillä mielin olen. 
Äitini tiivisti lähtötunnelmat kätevästi negaatioiden kautta: "Sä et lähde ovet paukkuen, että onneks pääsee eroon, etkä lähde loputtoman haikeana, että harmi kun on mentävä. Sulla on asiat siis aika hyvin."  Niin on! 

Kovin suuria tunne-elämyksiä ei lähtöön liity ja siksi olenkin ajattelut, että asioiden siis kuuluu mennä näin. Näin on hyvä.

Tänään pohdin ääneen, että koskakohan tajuan, että oikeasti en mene enää töihin. Se ei ole vielä ns. "uponnut". Sitä odotellessä vietän kesälomaa :)

Ihana turhuuksien turhuus!! Pinkki p*skapaperi!!

Siis niiiiin ihana! Siis ihan pakko ostaa!
Ehkä wc:ssäkin tuoksuu vain ruusuilta, kun tätä käyttää.

Keltainen ilta-aurinko ei ollut paras mahdollinen kuvausvalo joten laitoin tavallista valkoista viereen niin tuo iiiihana pinkkiys erottuu.

Mies purskahti nauruun, kun näki mun tulevan kotiin kaksi tällaista pakettia kainalossa :D
 

Muutos

Olen turvallissuushakuinen ihminen. Isot muutokset teen piiiiitkän harkinnan jälkeen. Mies välillä vähän ihmettelee hitauttani, noh hän taas on niin nopea käänteissään että mua hirvittää. Mutta että tähän olen tullut, että jään pois töistä ja lähden kouluun, on ollut vuosien harkinnan tulos. Pitkä harkinta- ja selvitysaika takaa kuitenkin sen, että jälkeenpäin mun ei tarvitse katua eikä jossitella. Tämä on oikea päätös. 

Vaikein asia on ollut henkinen luopuminen työkavereista. Tämäkin asia kuitenkin sai päätöksensä ahaa-elämykeen myötä. 
Viime viikkoina työmaalla on ollut sijaistamassa jo eläkkeelle jäänyt työkaveri, joka kymmenen vuotta sitten otti mut vastaan isolla halauksella, kun ensimmäistä kertaa astelin talon ovesta sisälle. Aika ajoin olen viime vuoden aikana huomannut haikailleeni "vanhoja hyviä aikoja", mutta kun hän tuli töihin niin huomasin, että mä en turhaan kaipaa entistä. Hänen kanssaan työskennellessäni huomasin, että henkinen kotini on se porukka, joka oli tuolla silloin kymmenen vuotta sitten. Olen viimeinen jäljellä siitä porukasta. Työmaalla on tapahtunut sukupolvenvaihdos ja mä kuulun siihen poistuvaan sukupolveen. Tämän tajuttuani tiesin olevani viimeistä pisaraa myöten valmis muutokseen. Viikkoa myöhemmin sain tiedon kouluunpääsystä.

Arvoitus

Onko kuvassa:
a) Princen laulama Purple rain
b) äbsölutli fäbilös auringonlasku kuvattuna meidän parvekkeelta

Että tähänkin taas törmäsin...

...ei tätä vakavana voi kuunnella.

Opiskelija 2014-2016!!!!

Ruokaostokset jäi purkamatta kun näin oppilaitoksen kirjeen eteisen lattialla.
Sain paikan!!
Pääsin opiskeleen!!!

Jeeeeeeeeeee!!!!!!!!

Koulu alkaa 11.8. Juuri sopivasti sillä kesälomani päättyy 10.8 :) Kiitos Luojalle, joka suo!!

Isona minusta tulee siis merkonomi! Tutkinnon (joka on mulle jo kolmas ammattitutkinto) on tarkoitus tukea mun sosiaali- ja terveysalan AMK tutkintoa, jotta pääsen mielenkiintoisempiin töihin. Olen hakenut monia töitä, mutta en ole päässyt edes haastatteluun. Niinpä aloin miettiin mitä tarvitsen, jotta olen mielenkiintoisempi työmarkkinoilla. Päädyin merkonomiin. Samalla päätin että ryhdyn opiskelijaksi täysiaikaisesti, enkä työn ohessa. Näin saan kaipaamani tauon työelämästä.

Tapahtui töissä perjantaina 13. päivä

Hämä-hämä-häkki, kiipes kahvinkeittimeen.

Tuli huuto rankka hämpin ulos vei.

Kengänpohja kova hämpin hengen vei.

Hämä-hämä-häkki ei todellakaan-koskaan-enää-IKINÄ kiipee keittimeen uudelleen.

  

Kun pitsa ei mahdu lautaselle

Kävinpä viime viikolla paikallisessa kebabbilassa pitsalla. Oli niin reilun kokoinen pitsa, että lautanen jäi toiseksi.

Tuo kohouma pitsassa on lautasen reuna :)
 

Ja juu, tästä pitsasta sai Mieskin osansa. En edes kuvitellut jaksavani kaikkea ja niinpä vein loput Miehelle kotiin.


Syödessäni näin mieltälämmittävän episodin. Sisään astui huonojalkainen mies keppiensä kanssa. Omistaja näki hänen tulevan ja kiirehti auttamaan. Mies oli selkeästi vakioasiakas sillä häneltä kysyttiin hänen omat ja lähipiirinsä kuulumiset. Loistavaa palvelua oli että mies sai täydellisen pöytääntarjoilun: tilaus otettiin vastaan ja maksutoimenpide tultiin suorittamaan pöydän ääreen, koska miehen oli selkeästi vaikea liikkua. Tuli hyvä mieli :)

Haastattelu

Tänään kävin koulun haastattelussa. Kuten olin arvellutkin halusivat kartottaa motivaatiotani ja koulutuksen tarpeellisuutta juuri mulle. Ja kuten tosi mukava opokin kertoi, niin katsoo hän sitäkin miten soveltuisin opiskelemaan itseäni puolta nuorempien kanssa, että istuisinko joukkoon (Oonko tarpeeksi lapsellinen?)? Kyllä olen. :)

Lopullinen ratkaisu selviää aikaisintaan 18.6, viimeistään elokuun lopulla. Siispä kädet ristissä odottelmaan...

JEEE!

Koulu johon haen opiskeleen, kutsui haatatteluun!! Jee!! :D 
Sain puhelun ollessani kaupassa ja piti ottaa muutama tanssiaskel vaaterekkien välissä.

Niin neonia, niin neonia!

Jossain seuraamistani kässäbblogeista mainittiin Novitan Tivoli neonraitalanka. Sen kerrottiin olevan oikein reippaan neoninen, joka ei oikein tahdo kuvissa toistua. Kaupassa silmäillessäni löysinkin sitä ja niinhän sitä piti kotiuttaa pari kerää. Ja toden totta se on hyvin neoninen ja toden totta, se kirkkaus ei oikein toistu kuvissa.

Siitä tuli perus nilkkasukat, joihin riitti yksi kerä. Toinen jäi siis varastoon. Mulla on tosi vähän hajua siitä miten paljon lankaa mihinkin työhön tarvitsee ja siksi(kin) multa löyty epämääräisiä jämäkeriä. Onneksi mulla on ystävä, joka kutoo sukkia hyväntekeväisyyteen ja niinpä lahjottelen hänelle lankoja joita en enää halua käyttää.

Mutta tässä siis neonsukat.

Langat: Novitan Tivoli neonraita

Puikot: 3  bambut

Silmukkamäärä: 48

Koko noin 39-40 (itselle, tuli turhan isot) 

Lanka ei ole niin napakkaa kuin esim Seiska veikka ja sukka lötköstyy jalassa hyvin nopeasti. Ja kun tuli vielä vähän liian isot sukat niin putoileehan nuo. Katson nyt ekan pesun yli ja jos putoilu on edelleen ongelma, pujottelen ohuen kuminauhan nilkan kohdalle. Tämä temppu on parantanut monen sukan käytettävyyttä.

Täti, joka sanoi soo soo!

Tänään kävin paikallisella ärrällä. Sen edessä seisoi vapisevan vanha vaari. Hänen edessään oli kaksi max ekaluokkalaista poikaa, jotka härnäten vaativat vaaria näyttämään taskunsa, että onko rahaa. Vaari vastasi hiljaa ettei hänellä ole rahaa. "Ryökäle! Näytä taskusi!" huudahti toinen natiainen. Tilanne ei näyttänyt hyvältä, mutta en puuttunut, koska en ollut varma ovatko he samaa porukkaa. Toimitin asiani ja poistuessani vaari tuli sisälle kioskiin. Pohjat olivat pyörineen menneet kiskan taakse. Minä menin perässä ja pidin pojille pienimuotoisen saarnan käyttäytymisestä. Olivat kuulemma vitsillä vaan... ei lohduttanut. Kehotin jatkossa nätinpään käyttäytymiseen: "Joo." kuului tuplavastaus.

Terveisin, täti joka sanoi soo soo

Puolustusvoimien huutokauppa

Pari päivää sitten kävimme Puolustusvoimien huutokaupassa ihmettelemässä ja shoppaamassa.

Puolustusvoimat myi pois tarpeetonta, vanhaa ja osin rikkinäistäkin tavaraa, isoa ja pientä.

Mies oli niiiin elementissään armeijan välineistön keskellä. Otti noin miljoona kuvaa.

Mitä lähti mukaan?
Ei ainakaan säiliöperävaunua,  vähän pienemmällä päästiin.
Mies osti yhtä ja toista mm. sarkahousut ja nahkasaappaat.
Mä nappasin polkupyörän pumpun ja tämän metallikulhon. Kulho on selkeästi tehty kovaan käyttöön sillä on painavampi kuin miltä näyttää. Silti se ei ole välttynyt kolhuilta.
 

 

 

Oravalla puussa leipä oli suussa

Överit

Ei ei, kyse ei ole vappujuhlinnan tilittämisestä. Minä kun en vappuna juonut simaa väkevämpää.

Eilen heräsin ajatukseen, että mun täytyy lähtee kenkäostoksille. Ajatuksissa oli kahdet tai kolmet kengät. Ostin seitsemät. Joo-o överiks meni :)

Kantava ajatus näissä kesäkengissä oli "potkaisemalla jalkaan". Kärsivällisyyteni ei riitä nauhojen sitomiseen. Lenkkaritkin sidon aina niin löysälle, että ne voi vetää jalkaa ilman nauhoihin sotkeutumista.

Nämä luonnonvalkoiset olivat supermukavat jalassa.

Tytöllä pitää olla yhdet pinkit kengät! Ja toiset vähän järkevämmän väriset.

Perus mustia balleriinoja mulla ei oo koskaan aiemmin ollu.

Mustat lenkkarit on ollut mulla ostoslistalla jo pari vuotta. ...ei mitään kiirettä. Viimeks mulla oli sellaiset 2009 ja silloin huomasin miten kätevät sellaiset on. Mustat lenkkarit on loistavat puolivirallisiin, paljon kävelyä vaativiin tilanteisiin. Niitä tulee vastaan sen verran, että muutamaan kertaan olen harmitellut etten ole tullut ostaneeksi uusia rikki menneiden tilalle. Nyt ostin.

Näissä on hiven korkoa.

Koko satsille tuli hintaa yhteensä 163€, eli noin 23€/kenkäpari.



Syitä ja seurauksia

Viime syksynä tein eteisessä raivauksen ja siinä yhteydessä heitin pois useat oikeasti rikkikävellyt kesäkengät. Niinpä tänä keväänä, ennen ostosreissua, olin tilanteessa että koko kesäkenkävarantoni näkyy alla olevassa kuvassa. Seitsemän vuotta vanhat lenkkarit. Siinä kaikki.

Tapanani on muutenkin ostaa vaatteita harvoin, mutta enemmän kerralla. Joten tämä on minulle ihan tyypillistä. Nyt ei tarvitse moneen kesään miettiä kenkäasiaa ja se on hyvä.

Talvikengissä on nyt vähän sama tilanne. Omistan kahdet talvikengät (yhdet mukavat + rikkinäiset, yhdet epämukavat + ehjät) joista nämä rikkinäiset olivat jo toissa talvena "viimeistä talvea jalassa", mutta niin vaan tepsuttelin niillä viime talvenkin. En vain saanut aikaiseksi lähteä ostoksille. Nyt vieläkään en heittänyt pois niitä rikkirepsottavia kenkiä, jotta lumen tullessa ei tarvitse lähteä paniikkiostoksille kesäkengillä. Joten katsotaan miten syksyllä käy. Tuleeko hankittua uusia vai mennäänkö niillä "vielä yksi talvi".

H Y W Ä Ä - H Ä - H Ä Ä _ _ _ W A P P U A ! ! ! !

 Ihan kiltisti kaveri matkusti takapenkillä, vaikka aika hurjalta näyttääkin :)

Kevättä

Pitkästä aikaa otin kameran mukaani parina päivänä. Heti tuloksena oli kevätkuvia. Vuoden vanhassa kännyssäni on niin huono kamera, ettei sillä voi kuvia ottaa, joten kuvailua on tullut tehtyä kovin vähän.

 

Ensimmäinen uhmakas keltavuokkokin on jo auennut.