En käytä alkoholia lainkaan. Mutta viimeisen kuukauden sisällä olen hankkinut kaksi ja juonut yhden (kohta kaksi) siideriä. Tavallaan ei siis mitään vakavaa, mutta vakavaa kun on minusta kyse.
Työstressi, -ärsytys, -vitutus, -whatever on pariin kertaan viimeisen kuukauden sisällä käynyt niin sitkeäksi, ettei se ole haihtunut normaalilla tavalla, eli luukuttamalla radiota puolen tunnin työmatkan aikana. Siksi siideri.
Ja siksi huoliryppy otsallani.
Toki olen pitkään tiedostanut, että olen leipääntynyt työhöni ja suunnitellut yhtä jos toista muutosta, mutta nyt tosiaan taidetaan kulkea aika tyhjällä tankilla.
MUTTA olen jo viime syksystä lähtien suunnitellut uuden ammatin opiskelemista ja niihin opintoihin haku alkaa maalis-huhtikuussa. Joten jos Luoja suo (toivon niiiiiin että suo) niin syksyllä ryhdyn täysiaikaiseksi opiskelijaksi noin pariksi vuodeksi. Sen jälkeen on taas kaikki ihanasti avoinna.
28. tammikuuta 2014
19. tammikuuta 2014
Aamyöstä kannatti käydä pissillä...
sillä ulkona oli tarjolla tällainen ihana näkymä. Täytyi laittaa tohvelit jalkaan ja villatakki päälle ja hipsiä parvekkeelle kuvaamaan. Jääkiteiden taikaa!
Myöhemmin iltapäivällä oli tarjolla ihqupinkki auringonlasku.
Myöhemmin iltapäivällä oli tarjolla ihqupinkki auringonlasku.
5. tammikuuta 2014
Sukupolviahdistus
Jotain sen tapaista koin tässä toissapäivänä, kun tajusin, että olen reliikki. Olen tällä hetkellä firmamme toisiksi pitkäaikaisin työntekijä (9½ vuotta) osa-aika eläkettä hakevan emännän (13v.) jälkeen.
Joulun tienoilla muistutin nykyistä johtoa ikiaikaisesta (80-luvulta?, ainakin 23 vuoden takaa) perinteestä, jonka johto meinasi ohittaa olan kohautuksella. Onneksi tukenani oli pitkäaikainen sijainen sekä jo eläköitynyt, sijaisena toimiva emäntä, jotka tukivat minua asiassa. Olivat molemmat kovasti tuohtuneita, kun perinnettä ei aiottu kunnioittaa.
Viime viikolla sain selvittää nykyjohdolle mm. erään erikoisen sopimuksen syntyhistoriaa (olisi varmaan purettu ilman sitä tietoa), erään entisen työntekijän ja silloisen johdon välistä työnjakoa (vs. nykyinen työnjako) ja vertailla nykyistä työnohjausta aikaisempiin.
Tästä seurasi se, että koin eräänlaista ahdistusta siitä, että kaikki hiljainen tieto on saatava siirrettyä eteenpäin. Olen parin vuoden ajan tehnyt hiljaista lähtöä tuolta ja se liekki palaa edelleen, vaikka en juuri nyt aktiivisesti teekään mitään asian eteen.
Hätäännyin siitäkin, että toisille työntekijöille on välitettävä tietoa meidän duunareiden omista pikku salaisuuksista, joita ei johdon ole välttämätöntä tietää. Meillä on esimerkiksi olemassa kirjanpidon ulkopuolinen "Nalle Puh -rahasto", jota käytetään ihan tiettyjä tarkoituksia varten. Sen olemassaolosta ja sijainnista ei tällä hetkellä tiedä muut kuin minä ja nykyinen emäntä. Tuli kiire saada tieto siirtymään eteenpäin. Jouluperinteen kohdalla totesin surullisena, että se todennäköisesti kuolee mun lähdettyä sillä sitä tuskin on kukaan puolustamassa ja johdolle unohtaminen sopii oikein hyvin, koska silloin säästyy muutama kolikollinen rahaa.
Joulun tienoilla muistutin nykyistä johtoa ikiaikaisesta (80-luvulta?, ainakin 23 vuoden takaa) perinteestä, jonka johto meinasi ohittaa olan kohautuksella. Onneksi tukenani oli pitkäaikainen sijainen sekä jo eläköitynyt, sijaisena toimiva emäntä, jotka tukivat minua asiassa. Olivat molemmat kovasti tuohtuneita, kun perinnettä ei aiottu kunnioittaa.
Viime viikolla sain selvittää nykyjohdolle mm. erään erikoisen sopimuksen syntyhistoriaa (olisi varmaan purettu ilman sitä tietoa), erään entisen työntekijän ja silloisen johdon välistä työnjakoa (vs. nykyinen työnjako) ja vertailla nykyistä työnohjausta aikaisempiin.
Tästä seurasi se, että koin eräänlaista ahdistusta siitä, että kaikki hiljainen tieto on saatava siirrettyä eteenpäin. Olen parin vuoden ajan tehnyt hiljaista lähtöä tuolta ja se liekki palaa edelleen, vaikka en juuri nyt aktiivisesti teekään mitään asian eteen.
Hätäännyin siitäkin, että toisille työntekijöille on välitettävä tietoa meidän duunareiden omista pikku salaisuuksista, joita ei johdon ole välttämätöntä tietää. Meillä on esimerkiksi olemassa kirjanpidon ulkopuolinen "Nalle Puh -rahasto", jota käytetään ihan tiettyjä tarkoituksia varten. Sen olemassaolosta ja sijainnista ei tällä hetkellä tiedä muut kuin minä ja nykyinen emäntä. Tuli kiire saada tieto siirtymään eteenpäin. Jouluperinteen kohdalla totesin surullisena, että se todennäköisesti kuolee mun lähdettyä sillä sitä tuskin on kukaan puolustamassa ja johdolle unohtaminen sopii oikein hyvin, koska silloin säästyy muutama kolikollinen rahaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)