Mun joulu

Kuvittelin tähän ikään asti, että on ahdistavaa olla yksin jouluna. Ei ole. Jouluaattoni on ollut erilainen ja mukava. 

Aamun olin töissä. Jouluinen tunnelma sielläkin ja setti kunnon jouluruokaa ja kotikaljaa. Töistä kiiruhdin kotiin ja taloyhtiön saunaan, jossa ehdin käydä vain pikaisesti, mutta sauna... ah... se niin kuuluu jouluun. Lauteilla oli myös talossa asuva nainen, jota olen tervehtinyt nähdessämme, mutta josta en muutoin tiennyt mitään. Nyt tutustuin paremmin. Hän puhui somasti suomea ja englantia sekaisin yhtäläisellä taitotasolla. Äidinkieltään en kysynyt. 

Saunan jälkeen söin niitä jouluruokia, joita olin valinnut tehdä. Päälle nukuin ihanat päikkärit. Nyt mies on tulossa kotiin vanhemmiltaan. Vaihdetaan lahjat ja rentoudutaan.

Hyvin erilainen joulu siis. Joulu josta puuttui moni välttämättömäksi luulemani elementti. Joulu joka tuntuu vähän arkiselta, mutta silti hyvältä. Joulu joka ei huipennu johonkin tiettyyn hetkeen, vaan joka on ollut tasaista, hipaisun verran arjen yläpuolella kulkua muutaman päivän. 

Näin tänä vuonna. Erilaista ja mukavaa.

Ehkä mä ymmärtäisin, jos oisin normaalikokoinen

Työkaverit näkevät usein vaivaa siitä, että työtakki ei istu hyvin. Liian kireän ymmärrän, mutta jos takki on liian iso - tässä tapauksessa puoli numeroa liian iso - niin en vain mitenkään pääse kokemustasolla kiinni siitä miten se voi häiritä niin paljon. Pari tyyppiä on sovitellu eri toimituserien takkeja josko tuo L-koko istuis paremmin kuin tää L-koko. Mutta ei. On hartiasta liian löysä, tai vatsan kohdalle tulee liikaa laskoksia. 

Ite kun oon aina ollu standardia isompi, niin vaatteiden istuvuuskriteerit on pakostakin erilaiset. Kun on ylipäätään haasteena löytää sopivia vaatteita, niin ei siinä jää takki ostamatta, jos se sattuu oleen hartiasta puoli kokoa liian löysä.

Leskenlehtibongaus 2018

Yhtä myöhässä on oltu näemmä vuonna 2010. Sinä vuonna ekat +30 helteet tuli toukokuussa, joten myöhäinen kevät ei välttämättä tarkoita kylmää kesää.

Tänään valitsin asiointireissuni reitit niin, että ohitin muutaman luottopaikan ja yhdessä niistä toisaan päätään nosteli kymmenkunta leskenlehteä.  

10.4.2018

30.3.2017
29.3.2016  
16.3.2015     
25.3.2014
2.4.2013
21.3.2012
9.4.2011
10.4.2010

Etäiset

Se on aavistus, hiljaa kalvava tunne, joka ei anna odottaa tulevaa levollisin tai innostunein mielin. Ne ovat monta kertaa käyneet toteen. Ja tänään taas. Olemme vuokranneet mökin viikoksi.  Loman lähetessä epämääräinen, levoton etiäinen vain sitkeästi söi innostustani. Päästyämme mökin pihaan ja jalkauduttuamme etiäisen enne toteutui. Liukastuin lumen alla piilossa olevalla jäällä. Kaaduttuani totesin että sattui olkapäähän ja polveen. Myös henki salpautui. Kesti pitkään ennen kuin hengitys tasottui ja sittenkin makasin vielä hetken maassa tunnustellen miten raajat toimivat. 

Mikään ei mennyt poikki, mutta oikean käsivarren lihakset ovat äärimmäisen kipeät. Käsivartta ei kärsi nostaa yhtään sen omilla lihaksilla. Se liikkuu kyllä, kun nostan sitä vasemalla kädelläni, mutta sen omia lihaksia ei pysty käyttämään. Oikea polvi kirvelee, mutta päälle päin ei näy mitään. Pitkään kesti myös löytää mistä oli maahan tullut pieni verijälki. Vasemmassa kyynärvarressani on 15 cm naarmu. 

Kaatuminen pistää lomasuunnitelmat nyt vähän uusiksi. Mies käy töissä täältä käsin ja olin ajatellut hakea äitini tänne huomenna käymään. Nyt se täytyy perua sillä tuskin huomennakaan vielä pystyn ajamaan autoa. Samoin olin ajatellut kutoa. Olin ottanut mukaan kassillisen käsitöitä, mutta nekin on nyt jätettävä. Onneksi otin kirjoja mukaan. 

Puuuuh...

Mä jo luulin, etten lomia tarvitsisi. Kuitenkin huomaan, että viikon päässä siintävä vapaus on kovin kaukana... Että niinku saisi olla jo täällä.  Pisin taukoni tänään on ollut 10 min ja se ei ollut ruokatauko. Ruokani söin samalla, kun tein töitä. Vähän meinaa pinna siis kiristyä. 

Lomalla aion kutoa, ommella ja lukea. Sitä odotellessa.

Rouva etsivä paljastaa petollisen työkaverin

Työpaikalla juon Pepsi Maxia silloin kun muut juovat kahvia. Mulla on aina pullo kaapissa. Erään yön aikana juomalle oli tapahtunut kummia. 1. pullo ei sihahatanut avatessa. 2. neste oli omituisen hailakkaa ja läpinäkyvää. 3. maku oli hävinnyt. Juomaa oli todennäköisesti laimennettu.

Varmemmaksi vakuudeksi ostin korkkaamattoman pullon Maxia ja tein vertailun. Havaintoni olivat oikeita. Väri oli vaaleampi ja läpinäkyvämpi, samoin maku oli eri.  Sitä siis todellakin oli lantrattu!

Mahdollisia syyllisiä on vain yksi, yöhoitaja. Olin illassa, jonka jälkeen tulin aamuun ja muutos tapahtui tänä aikana. 

Yöhoitajalle on varmaan iskenyt Maxin himo ja varkauden peittääkseen hän on jatkanut juomaa vedellä. Joopa-joo. Olipa yllättävä veto ks. työkaverilta. Hän pääsi tällä tempullaan harmaalle (ei sentään vielä mustalle) listalleni. 

Kaikkein ironisinta asisassa on, että jos hän ei olisi lantrannut juomaa, en olisi huomannut varkautta. En todellakaan seuraa millä tasolla nestepinta on pullossa. En olisi huomanut, vaikka sieltä olisi kadonnut useampikin lasillinen. Mutta lantrauksen kyllä huomasin! Yrittäessään peitellä varkauttaan työkaveri tuli paljastaneeksi itsensä. Ah! Karma is a Bitch!!! 



Ps. En aio kertoa hänelle, että hän on paljastunut. Rangaistus olkoon päätyminen harmaalle listalleni. 

Pps. Mies koitti ehdottaa vastakälliä, mutta sillekään en lämmennyt. Saan tyydytyksen siitä, että tiedän mitä hän teki, mutta hän ei tiedä, että mitä tiedän.

Ppps. Toisinaan työkavereille käy kuten yökölle ja Maxin himo iskee. Silloin he ovat käyneet pullollani, mutta olen sitten aina saanut tekstiviestin, että: "Kävin pullollasi, tuon korvaavan pullon ensitilassa." Ja tämä on vallan ok mulle. Olisi ollut myös hänen kohdallaan.  

Pppps. Jatkossa vien pulloni pukukaappiin, kun hän on yövuorossa. 

Se tunne kun

vedät henkeä sisään, mutta et jaksakaan yskäistä, koska lihaksetkeuhkotkurkku on kipeä yskimisestä. Puhallat vain ilmat ulos ja ajattelet, et "Kutiskoon [kurkku] perkele! Ei jaksa!"