2. huhtikuuta 2018

Etäiset

Se on aavistus, hiljaa kalvava tunne, joka ei anna odottaa tulevaa levollisin tai innostunein mielin. Ne ovat monta kertaa käyneet toteen. Ja tänään taas. Olemme vuokranneet mökin viikoksi.  Loman lähetessä epämääräinen, levoton etiäinen vain sitkeästi söi innostustani. Päästyämme mökin pihaan ja jalkauduttuamme etiäisen enne toteutui. Liukastuin lumen alla piilossa olevalla jäällä. Kaaduttuani totesin että sattui olkapäähän ja polveen. Myös henki salpautui. Kesti pitkään ennen kuin hengitys tasottui ja sittenkin makasin vielä hetken maassa tunnustellen miten raajat toimivat. 

Mikään ei mennyt poikki, mutta oikean käsivarren lihakset ovat äärimmäisen kipeät. Käsivartta ei kärsi nostaa yhtään sen omilla lihaksilla. Se liikkuu kyllä, kun nostan sitä vasemalla kädelläni, mutta sen omia lihaksia ei pysty käyttämään. Oikea polvi kirvelee, mutta päälle päin ei näy mitään. Pitkään kesti myös löytää mistä oli maahan tullut pieni verijälki. Vasemmassa kyynärvarressani on 15 cm naarmu. 

Kaatuminen pistää lomasuunnitelmat nyt vähän uusiksi. Mies käy töissä täältä käsin ja olin ajatellut hakea äitini tänne huomenna käymään. Nyt se täytyy perua sillä tuskin huomennakaan vielä pystyn ajamaan autoa. Samoin olin ajatellut kutoa. Olin ottanut mukaan kassillisen käsitöitä, mutta nekin on nyt jätettävä. Onneksi otin kirjoja mukaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun ajattelet ääneen! :)